Kone käynnistyi hyvin, mutta käynnistyksen teknisen oloinen näkymä alkoi nostaa hikeä otsalle. Olikohan asentaja gurutason käyttäjä ja laittanut pelkän komentoriviliittymän. Ruudun alareunaan tuli näkyviin FC2-logo. Huonompi juttu, koneessa oli Fedora Core 2. Muistan nähneeni lehtiartikkelin, jossa tätä versiota moitittiin vaikeasta konfiguroinnista. Mahtaisiko tämän kuntoon saaminen onnistua ollenkaan? En taida, sillä käyttäjätunnusta ja salasanaa ei tietenkään ollut käsillä. En pääse edes kirjautumaan sisään. Muistin viime vuotisen harjoittelijan valitelleen, että Linux-osiota oli hankala poistaa kiintolevyltä. Saisinkohan asennettua jonkun helpomman Linux-version tämän tosimiesten version tilalle?
Buuttasin koneen uudemmalla ja helppokäyttöiseksi kehutulla Ubuntu-Linux LTS 8.0.4:llä. Toivoin, että asennusohjelma olisi niin hyvä, että osaisi asentua aiemman version päälle ilman kikkailua. Se onnistui! Asennusohjelma kysyi muutetaanko nykyistä osiointia, käytetäänkö koko levy vai haluaisinko mahdollisesti määritellä osiot itse. Valitsin keskimmäisen vaihtoehdon ja kas kummaa, homma toimi moitteettomasti. Valitsin vain kielen ja aikavyöhykkeen, loin käyttäjätunnuksen ja naksuttelin itseni eteenpäin työpöydälle. Onnistui kerralla ja helposti.
Katselin työpöytää ja se tuntui asiallisen selkeältä ja miellyttävältä. Valikot ja toiminnot ovat näytön yläreunassa, mistä suhteellisen pitkänä ja heikkonäköisenä ne näkee helposti ilman kumartumista. Blogimerkintää varten etsin mistä löytää tiedon siitä, mikä työpöytäjärjestelmä oli käytössä. Tieto ei löytynyt heti, mutta ehtiihän tuon.
Seuraava tehtävä oli ruutukaappausten tallentaminen. Aloin jo muistella mitä ohjelmia pitäisi etsiä tai asentaa. Kokeilin PrintScreen-näppäintä ajatuksenani siirtää kuva ensin leikepöydälle ja jollain ohjelmalla se tallentaa, mutta iloinen yllätys oli, että näppäimen painallus avasi suoraan ikkunan, jolla näyttökaappauksen saattoi tallentaa kuvatiedostoksi. Tehokasta!
Hetken aikaa koneen oltua päällä tuli ilmoitus, että päivityksiä olisi saatavilla. Poistin välittömästi aseestani varmistimen kun näin, että ilmoituksen antoi paketinhallinta-niminen ohjelma. Mieleeni tuli heti Soikko-tavutuksen asentaminen OpenOffice 1.x:een, ladattujen asennuspakettien etsiminen yksitellen hiirellä naksuttelemalla. Huoli oli onneksi taas turha. Ruudulle avautui ikkuna, joka kertoi, että voisin asentaa 334 päivitystä. Niistä suuri osa näytti olevan kriittisiä suojauspäivityksiä, joten asentamaan vain. Asennus sujui aivan automaattisesti, eikä paketteja tarvinnut mitenkään hipelöidä. Lopuksi arvatenkin kone piti käynnistää uudelleen, mutta tuohonhan ollaan totuttu.
Ubuntu-Linuxin työasemaversion asentaminen onnistui siis erittäin helposti. Seuraavaksi täytyy tutustua asetuksiin ja ylläpitoon, mitä työkaluja on, mistä ne löytää ja kuinka helposti niitä oppii käyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti